Tietyin väliajoin perustuslakituomioistuimet, korkeimmat tuomioistuimet ja kansainväliset lainkäyttöalueet (esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, EU-tuomioistuin) antavat päätöksiä, jotka vallitsevat yleisön edun, mikä edustaa poikkeuksellista tilannetta verrattuna tuomareiden päivittäisen toiminnan juridisesta teknisyydestä johtuvaan hiljaisuuteen. on yleensä vähemmän houkutteleva henkilöille, jotka eivät ole suoraan kiinnostuneita tietystä asiasta..
Kun tällaisia tapauksia ilmenee, kuten perustuslakituomioistuimen päätös nro. 2/2024, on yleensä kolme päätekijää, joihin oikeudellinen keskustelu keskittyy: (i) päätöksen tekijä, (ii) perustelujen oikeellisuus ja oikeudellinen pätevyys ja (iii) vaikutukset.Kulmat, joista analyysi suoritetaan, vaihtelevat ja niitä tuleekin vaihdella, varsinkin kun etsitään argumentteja johtopäätöksen tekemiselle sen sijaan, että argumentit tukevat johtopäätöstä, joka on hyväksytty jo ennen päättelyn muodostamista.
Perustuslakituomioistuimen päätöksen nro. 2/2024, peruskysymys, johon on vastattava perustuslakioikeudellisin perustein, on: miksi tietty kansalainen ei voi asettua ehdolle vuoden 2024 presidentinvaaleissa? Ensisijainen vastuu vastauksen antamisesta on perustuslakituomioistuimella, ja se on edelleen kunkin yksilön harkintavalta arvioida, ovatko väitteet vakuuttavia vai eivät.Tämä arvio riippuu kuitenkin myös objektiivista, jonka läpi päätös nro. 2/2024 luetaan, joista yksi on perustuslaillinen demokratia.Jäljempänä esittämäni ajatukset eivät ole oikeudellista analyysiä, vaan ovat muutamia perustuslakioikeuden käsitteisiin perustuvia ajatuksia, joita yritän esittää välttäen erityistä ammattikieltä, tarkoituksenaan herättää pohdiskelua ja toivoa, että niistä voi olla hyötyä muille. kiinnostunut aiheesta.
Perustuslakituomioistuimen päätös nro. 2/2024 sisältää päättelyn, joka on ominaista viimeisen keinon puuttumiselle ja joka toimii viimeisenä vipuna perustuslaillisen järjestyksen suojelemisessa.Monet perustuslakituomioistuimen pitämät näkökohdat selittävät yhteisömme organisointia ohjaavat perusperiaatteet.Nämä eivät edusta filosofisia ajatuksia, vaan perustuslain tekstiin kirjattuina ovat lakinormeja eli pakollisia käyttäytymissääntöjä.Monien perustuslain sääntöjen erityispiirteenä on, että ne voivat aluksi vaikuttaa epämääräisiltä, koska niiden sisältö (eli noudatettava toiminta) ei ole ilmeinen tekstin ensimmäisessä käsittelyssä, vaan vaatii laajan tulkintaprosessin.Tämäntyyppisiä normeja kutsutaan yleisiksi oikeusperiaatteiksi : meillä on edelleen pakollisia sääntöjä, mutta ne sisältävät erillisen elementin – yleiset oikeusperiaatteet osoittavat saavutettavan tavoitteen tai suojeltavan arvon eivätkä pakota erityinen ratkaisu tietyssä tapauksessa.Kun Romanian perustuslain 1 artiklan 3 kohdassa todetaan, että ’Romania on oikeusvaltio’, peruslaki ei kuvaa Romanian valtiota vaan määrää tietyn käytöksen (esim. Oikeusvaltioperiaate, perustuslain ylivallan noudattaminen, perusoikeuksien kunnioittaminen ja mielivaltaisen vallan rajoittaminen selkeän ja ennustettavan lain avulla ovat pakollisia).Nämä lähtökohdat koskevat myös perustuslaillisen demokratian käsitettä, joka mainitaan nimenomaisesti Romanian perustuslain 1 artiklan 4 kohdassa.Perustuslaillinen demokratia tarkoittaa järjestelmää, jossa valtaa käytetään tässä yhteisössä.Se on järjestelmä, jossa valta kuuluu kansalle, mutta sitä käytetään perustuslain määrittelemien oikeudellisten puitteiden puitteissa ja yleensä välillisesti edustuksellisten elinten kautta.Perustuslain ylivallan takaajana perustuslakituomioistuimen tehtävänä on suojella tätä järjestelmää.Järjestelmän suojeleminen ei ole päämäärä sinänsä: perustuslaillisen demokratian järjestelmä on luotu turvaamaan ihmisen vapautta ja ihmisarvoa.Oikeudessa demokratian käsite ei tarkoita pelkästään kansalaisten osallistumista vaaliprosessiin; se sisältää myös ’ihmisen olemassaolon ja oikeusvaltion perustavanlaatuisen kunnioittamisen’. Kaikenlaista ihmisarvoa heikentävää toimintaa pidetään myös antidemokraattisena tekona.
Perustuen peruslakien normeihin, erityisesti niihin, jotka esiintyvät oikeusperiaatteiden muodossa, kaikki perustuslakituomioistuimet ovat kehittäneet käsitteellisen arsenaalin , jonka avulla ne voivat puuttua asiaan ja vastata monimutkaisempiin kysymyksiin niiden ilmaantuessa.Merkittävä tuomio on Saksan liittovaltion perustuslakituomioistuimen Weissin päätös, jossa perustuslaillinen toimivalta julisti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion soveltumattomaksi Saksassa perustuslaillisen järjestyksen puolustamiseksi, mikä laukaisi järkytyksen oikeusalalla. hetki.
Perustuslakituomioistuin käyttää innovatiivisia päättelyjä, jotka perustuvat ensisijaisesti perusperiaatteisiin ja joilla on arvaamattomia vaikutuksia ja jotka voivat kyseenalaistaa säännöt ja käytännöt, jotka ovat saavuttaneet tietyn vakauden ajan myötä, tulee toteuttaa vain äärimmäisissä tapauksissa, kun on olemassa todellinen vaara arvo, jota lainkäyttövalta pyrkii suojelemaan erittäin tarkalla tarkoituksella, samalla kun noudatetaan suhteellisuutta ja esitetään vahvoja perusteita..
Päätöksen nro. 2/2024, näyttää siltä, että perustuslaillinen toimivalta katsoi tarpeelliseksi puuttua asiaan perustuslaillisen demokratian puolustamiseksi, erityisesti suojellakseen sitä, mitä aiemmin mainittiin vallankäytön organisointijärjestelmäksi, koska tämä järjestelmä on johdettu perustuslakia.Jos tämä on tavoite, se näyttää olevan laillinen tavoite.
Yhtä totta on kuitenkin se, että ainakin kolme näkökohtaa herättää kysymyksiä käytetyn mekanismin toimivuudesta.
Ensimmäinen on ilmeinen kelpoisuusehtojen laaja tulkinta. Mitä tahansa perusoikeuteen (oikeuteen tulla valituksi) asetettua ehtoa on tulkittava suppeasti, koska perusoikeusasioissa sääntönä on oikeuden tunnustaminen, ei sen ehdollistaminen.Vaikka hyväksyisimmekin sen, että perustuslakituomioistuimen implisiittisesti päättelemällä ehdolla on perustuslaillinen ankkuri, viittaus uskollisuusvalaa sääntelevään normiin Romanian presidentin tapauksessa vaikuttaa aivan liian kaukaiselta.Paljon vahvempia perusteita olisi voitu löytää sekä Romanian perustuslaista että Euroopan ihmisoikeussopimuksen laajasta oikeuskäytännöstä, jossa korostetaan, että oikeus osallistua vaaleihin ei ole rajoittamaton. Joka tapauksessa perustuslaillisen demokratian puolustamiseksi ei voida turvautua mielivaltaisiin toimiin: on todistettava, että käytetty valta (sen tarkoituksesta riippumatta) on itse oikeudellisten normien kehystetty.
Toinen näkökohta liittyy perustuslakituomioistuimen toimivallan laajentamiseen. Korkeimpien tuomioistuinten keskuudessa on luonnollinen taipumus laajentaa toimivaltaansa joko avoimesti tai hienovaraisesti, mukaan lukien sekä perustuslakituomioistuimet että Euroopan unionin tuomioistuin.Lähtökohtana on kuitenkin kompetenssin rajoittaminen, ei sen laajentaminen.Perustuslain 146 §:n f alakohdan määräykset (CCR:n toimivallan perusta) määräävät seuraavaa: Tuomioistuin ’varmistaa presidentin valintamenettelyjen noudattamisen’. Verbiä ’varmistaa’ ei näytä olevan perustuslain lainsäätäjä mielivaltaisesti valinnut.Voidaan päätellä, että perustuslakituomioistuimen mahdollinen puuttuminen presidentinvaaliprosessiin on implisiittisesti rajoitettu.Perustuslakituomioistuimen on valvottava, että demokraattinen peli noudattaa perustuslain sääntöjä, ja pidättäytyä uusien sääntöjen kehittämisestä pelin aikana.
Kolmas käsiteltävänä oleva näkökohta on käytetty menettely. Jos perustuslakituomioistuimen tuomion pohdinnan taustalla on ajatus vaaleihin osallistumisen määrittelemisestä lain kautta, ja jos tuomioistuin laajentaa toimivaltaansa analysoida tietyn ehdokkaan toimia, Tuomioistuimen on itse toimittava perustuslain tasolla annettujen sääntöjen mukaisesti.Tuomioistuin ei voi asettua tämän perustuslaillisen kehyksen ulkopuolelle edes perustuslaillisen järjestyksen puolustamiseksi.Vaikka lainsäätäjä ei olisi ennakoinut kontradiktorista menettelyä (esim. ehdokkaan mahdollisuutta antaa tuomioistuimelle selityksiä tehdystä valituksesta), perustuslakituomioistuimen aikaisempi käytäntö on osoittanut, että puolustautumisoikeus tulee asettaa etusijalle. tämän tyyppistä menettelyä.
Perustuslaillisen demokratian linssin läpi tulkittu päätös nro. 2/2024 näyttää oikeuttavan laillisen tarkoituksen , johon mikä tahansa perustuslaillinen lainkäyttövalta voisi pyrkiä perustuslain ylivallan takaajana, nimittäin perustuslaillisen demokratian perustana olevien perusarvojen suojelun.Siitä huolimatta käytetyt keinot ovat alttiina kritiikkiä eri näkökulmista. Keskustelua varten mahdollisesti syntyvien oikeudellisten argumenttien lisäksi herää kysymys, onko perustuslakituomioistuimen havaitsema perustuslaillisen demokratian vaara todellakin niin suuri, että se oikeuttaa radikaalin toiminnan. ratkaisu, joka perustuu laillisesti perustuslaillisten perusperiaatteiden koko arsenaaliin.
