“Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän” laulatti Immi Hellén.

Suomen yleisin lehtipuu, rauduskoivu (Betula pendula) lienee jokaiselle tuttu. Se koristaa kankaiden kuoseissa, tuo onnea olohuoneeseen kannettuna, suojelee erityisesti naisväkeä ja on myös maailmanpuuna tunnettu kasvi, joka yhdistää maan päällä kulkijan henkimaailmaan – sekä aliseen, että yliseen.

Koivun anteliaisuus ei lopu sen kauneuteen eikä siihen liitettyihin uskomuksiin – puusta on nimittäin moneksi myös ihmisen hyvinvoinnin lisääjänä. Keväisin sen suonissa virtaavaa mahlaa voi kerätä varovasti talteen ja tällä raikkaan makealla luontojuomalla voi piristää talven aikana näivettynyttä kehoa. Koivun nuoret lehdet puolestaan sopivat ruuan maustamiseen sekä yrttiteehen, mutta tämän rohdoksenakin arvostetun kasvin nauttimisessa on rajoitteita niin ihmisen terveydentilaan kuin käytön pituuteenkin liittyen.

Koivun käyttämisestä ulkoisesti on varmasti jokaisella mökkisaunojalla kokemusta. Koivunlehtien sisältämän saponiinin ihoa puhdistavan ja pehmittävän vaikutuksen ansiosta se on suosituin saunavihtamateriaali. Toisaalta on niitäkin, jotka haluaisivat pysyä koivuista kaukana, nimittäin siitepölyallergikot. Lievimpiin oireisiin saattaa pientä helpotusta tuoda nokkosesta (Urtica dioica) valmistettu tee, ja tuota polttelevaa yrttiä onneksi löytyy keväisin luonnosta, usein rinta rinnan kukkivan koivun kaverina.

Koivun lehdet ovat ilo kankaiden värjääjälle. Puun runko puolestaan tuo turvaa talon lämmittäjille ja nuotion polttajille puun hitaasti ja varmasti palavan ominaisuutensa ansiosta. Koivun tuohi on myös mitä parasta sytykettä, jota riivitään talteen polttopuita hakatessa. Tulishown jälkeen kannattaa tuhkat ehdottomasti viedä pesästä puutarhan kasveja ilahduttamaan, sillä nimenomaan koivun tuhka neutralisoi maan happamuutta ja näin ollen piristää useimpien viljelykasvien elämää.

Olit sitten koivun rakastaja tai vihaaja, muistathan olla poraamatta siihen mahlareikiä tai kaatamatta sitä suutuspäissäsi jos et itse omista maata, jolla koivu seisoo. Puuvartisten kasvien, myös varpujen, vahingoittaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Marjoja ja siemeniä tällaisista kasveista saa kuitenkin kerätä, sillä siitä ei synny vahinkoa, eikä se hidasta tai vaikeuta kasvin kasvua.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *